Tervehdys kaikille AdAstran juhlavuoden alkutemmellyksestä!
Teatterimme täyttää itsenäisyyspäivänä 25 vuotta ja tätä taivalta tänä vuonna juhlistetaan runsaalla esitysten kirjolla. Kinkeritkin on luvassa sitten varsinaisen perustamispäivän lähestyessä, mutta ehdottomasti suurin paino juhlavuonnamme on hienoissa esityksissä, jotka tulevat varmasti tarjoamaan elämyksiä ja mietittävää katsojilleen.
Mielenkiintoisia ja tuttuja havaintoja vapaaehtois- ja harrastuspohjaisten kulttuuriyhteisöjen toiminnasta tänne blogiin on jo entänyt. Totta on, että taustatyön houkuttelevuus on monesti paljon pienempi kuin kiinnostus päästä esiintymään tai tuomaan töitään esille. Samoin terveen vaihtuvuuden puuttuminen on usein pulmallista, kun samat naamat touhuavat vuodesta toiseen hommien parissa, eikä tieto siitä, mitä tehdään siirry oikein kenellekään, jos he joutuvat jäämään sivummalle.
Taustatyön ja tuotantopuolen tekeminen on kuitenkin huomattavasti mielenkiintoisempaa, kuin mitä ehkä ensiksi luulisi. Harrastajiahan tässä ollaan ja kaikki männessämme opitaan ja opetellaan, mutta pikkuhiljaa aina yksi asia kerrallaan sitä alkaa hahmottaa aivan uudenlaisia asioita siitä, mitä yhden teatteriproduktion taustalla tapahtuu, tai ainakin pitäisi tapahtua. Tiedon ja osaamisen kokoaminen ja siirtyminen aina tilanteesta uuteen onkin jo sitten eri juttu ja siinä varmaan meillä kaikilla pikkululjuilla on paljon opeteltavaa.
Itse voin sanoa, että minusta on tullut teatterin hallitustouhujen kautta myös muissa asioissa tietoisempi monenlaisista yhteiskunnallisista ja taloudellisista asioista. Kaikki liittyy kaikkeen, sanotaan ja kukapa olisi uskonut, että tällainen humanistihippi kommentoi työpaikallansa budjetin taseen kehitystä tahi toisaalta, että oppii tuntemaan sellaisen määrän ihmisiä, jotka osaavat jotakin tosi ainutlaatuista, että kaverin etsiessä milloin minkäkinmoista tekijää, voi kelailla puhelintaan, jotta tuossa: tämä osaa piirtää, kiivetä, rakentaa, hypätä vaarallisennäköisesti... mitä nyt mieleen juolahtaakaan. Se, mitä tällaisessa porukassa pyöriminen tekee ihmisen uskolle yhdessä tekemiseen ja sydämellä tehtyyn taiteeseen, on korvaamattoman arvokasta. Ja harrastajatoiminnassa kun kukin voi tulla mukaan sillä panoksella, mitä kulloinkin on sopivaa, ei sinänsä ole vaikea astua joukkoon mukaan. Isommalla henkisen arvolastin repulla tämmöisistä hommista etenee eteenpäin (jos nyt haluaa ylipäänsä kenttää jättää) kuin mitä näihin tullessa on kantanut.
Juuri nyt meillä on AdAstrassa varsin ilahduttava tilanne sen suhteen, että meidän porukkamme on viime vuosina koko ajan hieman muokkautunut ja uutta porukkaa on tullut mukaan niin esiintymään, teknikoimaan, ohjaamaan, rakentamaan kuin hallinnoimaankin. Näyttämöllä on uutta porukkaa, ihmiset siirtyvät välillä näyttämöltä ohjaamaan tai kirjoittamaan, graafikosta näyttelijäksi, ja niin edelleen. Teksteistä yli puolet ovat paikallisten kirjoittajien uusia tuotoksia ja taustatyöporukkaamme on tullut mukaan monta uutta, nuorta tähän kulttuurinlajiin kallistunutta ihmistä.
Suurta iloa meille on ollut harjoittelija- ja opinnäytetyöyhteistyöstä Humanistisen ammattikorkeakoulun tuottaja- ja yhteisöpedagogiopintojen kanssa. Tänä vuonna olemme oikein harvinaislaatuisen onnekkaita siinä suhteessa, että mukaan pääsi monta harjoittelijaa, onhan juhlavuonna esityksiäkin paljon. Kokemukset ovat olleet molemminpuolisesti uutta luovia ja toimintaa eteenpäin vieviä. Harjoittelijayhteistyötä näyttää kehkeytyvän taas muidenkin tahojen kanssa, ainakin näin toivomme.
Vuodesta tulee eittämättä varsin vauhdikas, onhan ensi-iltoja tänä vuonna kokonaista viisi kappaletta ja näistä kantaesityksiä neljä. Fiilis on mahtava, hommaa on valtavasti. Monta henkilötyötuntia pakertaa produktio- ja hallitusväki näiden juttujen eteen ja niin se pitääkin olla. Puurtaminen kannattaa aina, niin hienoa se on, kun taas kerran ensi-illan aplodit raikuvat kaikkensa antaneelle teatteriväelle. Tervetuloa katsomaan ja juhlistamaan 25-vuotista taivaltamme teatterihumussa. Aplodit kuuluvat myös kaikille niille, jotka katsomoon tullessaan tekevät tämän työn tarpeelliseksi ja mahdolliseksi. Tervetuloa myös mukaan toimintaan, ottakaa yhteyttä, aina on jotakin tekemistä ja siitä sitten taas poikii jotain. Niin se vaan menee.
AdAstran juhlavuosiesitettä on jaossa kaupungilla sekä esityksissämme, ottakaa matkaanne pala teatterimme historiaa. Tähän lisään hieman tietoja tulevasta. Tarkempia tietoja www-sivuiltamme.
Ensi-illat 2011
Murtumapiste (Merja Aalto/Kirsi Biskop)
kantaesitys 9.4.2011 Baari Vakiopaineen teatteritilassa
Me Haluttiin (Antti ja Kirsi Siukola/Minna Tuomanen ja Päivi Hirvi)
kantaesitys 16.4.2011 Ainolassa
Mummu ei tajuu. (Marianna Räsänen)
kantaesitys 11.6.2011 Mäki-Matin perhepuistossa
Lyhty (Sauli Yksjärvi)
kantaesitys 27.8.2011 Baari Vakiopaineen teatteritilassa
Huomenna hän tulee (Samuel Beckett/Erika Hast)
ensi-ilta 12.11.2011 Baari Vakiopaineen teatteritilassa
LÄMPIMÄSTI TERVETULOA! TÄSTÄ TULEE HUISI VUOSI!
