Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisu Kulttuurialan kolmas sektori on valtakunnan tasolla tehty sukulaisselvitys keskisuomalaisen kulttuuriyhdistysraportin kanssa. Julkaisuun on helppo tutustua osoitteessa: http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2010/Kulttuurialan_kolmas_sektori.html?lang=&extra_locale=fi
Selvityksen ovat toimittaneet luovien alojen liiketoiminnan kehittämisyhdistys Diges ry:n Hanna Kosonen ja Helena Pekkarinen. Painaneekohan taustaorganisaation näkökulma, kun selvityksessä mainitaan muuttuvaa toimintakenttää ja kolmannen sektorin sopeutumisesta muutokseen mm. näin (s. 12):
“Kolmas sektori on hämmennyksissä tässä tilaajien ja asiakkaiden ristipaineessa. Julkinen tilaajapuoli edellyttää rahoituksilleen korkeatasoisia palveluita vastineeksi kuten laatutietoisemmat asiakkaatkin eli osallistujat ja jäsenet. Korkeatasoisten palveluiden tuottaminen ei taas ole mahdollista ilman ammattilaisia ja suurempia taloudellisia resursseja, mikä taas edellyttää markkinatalouden toimintamalleja. Vapaaehtoinen toimintamalli on kestämätön uudessa markkinatilanteessa, koska vapaaehtoiset tekijät eivät sitoudu tekemiseen yhtä voimakkaasti kuten palkatut ammattilaiset. Kolmas sektori eli kansalaistoiminnan ammattilaiset eivät koe markkinataloutta omaksi tavakseen toimia ja epäröivät osin liiketaloudellisen osaamisen puutteessa ja osin kaupallisten ja aatteellisten arvojen ristiriidassa lähteä markkinoille.”
Kun keskisuomalaista kartoitusta tehtiin, niin tärkeimpänä voimavarana mainttiin ihmiset – myös vapaaehtoiset – jotka sitoutuvat tavoitteelliseen toimintaan. Tässä valossa on jotenkin erikoinen väite, että ammattilaiset sitoutuisivat tekemiseen vapaaehtoisia enemmin. On sentään hyvä, että selvityksessä ei puhuta juurikaan pörssiyhtiöiden johtamiskulttuuriin kotiutuneesta sitouttamisesta; bonuksin ostetusta lojaalisuudesta. (Yksi maininta toki löytyy: “Yleensä luottamustoimiin on vaikea saada sitoutettua henkilöitä.”) Vapaaehtoistyö on lähes poikkeuksetta sitoutumista tekemiseen, työtä tehdään rakkaudesta lajiin. Sitouttaminen on yhtä mahdoton tehtävä kuin rakastuttaminen – no, ainakin aikaa kannattaa varata aikaa. Paljon.
Sitoumisen vaikeus näkyi tekemissämme yhdistysten haastatteluissa.
VastaaPoistaUsein päävastuu yhdistysten toiminnasta oli muutaman aktiivin harteilla. Lähes poikkeuksetta nuo puuhanaiset ja -miehet toivoivat uusia vapaaehtoisia mukaan toimintaan.
Uusien ihmisten sitouttaminen toimintaan on todellakin helpommin sanottu kuin tehty. Välillä herää kysymys ovatko jotkin yhdistykset alunperinkin perustettu pienen porukan huviksi.
Ne yhdistykset, joiden jäsenmäärä yhdistystä perustatteassa on suurempi eivät koe niin suuria vaikeuksia koota esimerkiksi hallitusta.
Millaisia kokemuksia teillä yhdistystoimijoilla on asiasta?